PM-kisat Ojangossa 10.-12.8.2018

Agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisat järjestettiin Ojangossa 10.-12.8.2018. Perjantaina 10.8. oli HSKH:n järjestämät erilliset iltakisat. Yksi kv-kisa, yksi hyppyrata. Tuomareina Jari Suomalainen ja Esa Muotka.

Lauantaina ja sunnuntaina oli varsinaiset pm-kisat. Tuomareina olivat Zsofi Biro (Unkari) sekä Anders Virtanen. Kaikkien ratojen välissä Zsofi Biro meni aina toimistoon imettämään pientä vauvaansa 🙂

Olin ratamestarina perjantaina. Tuolloin kokeiltiin ensimmäistä kertaa käytännössä Baseline-menetelmää radanrakennuksessa. Se sujui toisaalta hyvin, ja radasta tuli tietty täsmälleen sellainen kuin ratapiirrokseen oli merkitty. Jari Suomalainen ei edes halunnut mitata rataansa, vaan käytettiin ratapiirrosohjelman laskemaa pituutta. Toisaalta radanrakennus ei kuitenkaan mennyt ihan niin nopeasti kuin oli oletettu.

Perjantain aikataulu oli puolinainen katastrofi. Joukkueille oli luvattu treeniaikaa kaksi tuntia, klo 14-16. Toisaalta ekan kisan olisi pitänyt alkaa tasan klo 16. Kun paikalla ei ollut tarpeeksi henkilöitä valmistelemassa kehää, niin treeni pääsi alkamaan vasta klo 14:30, puoli tuntia myöhässä. Ensimmäinen kisa pääsi alkamaan käytännössä vasta reilun tunnin alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä. Kisat päättyivät illalla noin klo 23.

Työvuorolistan mukaan minä olin ratamestari myös lauantaina ja sunnuntaina. Rakensin lauantaina aika monta rataa, joista tosin osa oli vain pieniä muutoksia edelliseen rataan.

Lauantai-iltana kävi sitten niin, että viimeisen radan jälkeen hallia järjesteltäessä Ville Liukka tuli luokseni ja piti puhuttelun. Kertoi, että kisoissa ollut delegaatti oli huolissaan kisojen myöhästymisestä. Tämän takia piti tehdä muutoksia, joka tarkoitti henkilövaihdoksia. Ratamestari saa lähteä, toinen tilalle. Radanrakennus pitää sujua 10 minuutissa. Olisin kuulemma voinut kyllä tulla töihin, johonkin toiseen hommaan, kun talkooväkeä aina tarvitaan. Olin kuitenkin aika mykistynyt Liukan tuomiosta ja ilmoitin hänelle heti, että kisat tulevat toimeen ilman minua.

Sain siis potkut ratamestarin hommasta. Kisojen myöhästyminen katsottiin minun viakseni, ja sitten valittiin tällainen etenemislinja.

Tästä seurasi aika synkkiä ajatuksia. Oliko tuo tosiaan minun vikani? Olenko niin hidas ratamestari, että myöhästyminen oli minun vikani? Olenko puskenut itseni johonkin sellaiseen hommaan, jota en vain osaa? Pitäisikö koko ratamestari- ja koetoimitsijatoiminta heittää menemään? Voinko välttää lopun ikäni Liukan kohtaamista, kun en halua tuollaista tyyppiä kohdata?

Maanantaina kuulin, että sunnuntain osalta kisat olivat myös olleet reilusti myöhässä. Noin tunti myöhässä arvioidusta aikataulusta. Leijuin 🙂

Järjellä pystyn sanomaan välittömästi, että ei se myöhästyminen ollut minun vikani. Varmaan joku toinen olisi rakentanut radat jonkun minuutin nopeammin, mutta siitä huolimatta myöhästyminen aiheutui olennaisilta osiltaan ihan muista asioista. Esimerkiksi lauantain viimeisessä radanrakennuksessa kävi niin, että kentälle tuli myös J.K., joka oli saanut jostain ratapiirroksen ja rupesi rakentamaan rataa kentän toisesta päästä täysin itsenäisesti. Kun sitten tultiin keskelle, jossa kohdattiin, niin rakentamiset eivät mitenkään kohdanneet, vaan seurasi selvittely siitä, miten koko homma saataisiin pelaamaan. Jopa tuomari joutui miettimään omaa rataansa ja kentällä olevia esteitä ja ratkomaan, miten homma saataisiin pelaamaan. Ja jos Ville Liukka on oikeasti sitä mieltä, että radanrakennuksen pitäisi onnistua 10 minuutissa, niin silloin hän on pahasti pihalla todellisuudesta. Kisojen aikataulu oli vain tehty alkujaan aivan liian tiukaksi, epärealistiseksi. Mahdottomaksi toteuttaa.

Mulla ei edelleenkään ole halua kohdata Ville Liukkaa. Valtaosaltaan töissä oli absoluuttisen mukavia ihmisiä, joiden kanssa olisi joskus myöhemminkin kiva tehdä töitä.