HSKH:n kisat 25.10.2014

Kisat Ojangossa. Tuomarina Ton van der Laar. Kolme lähtöä, kaksi agilitya ja yksi hyppy. Pitkä kisapäivä, lähdöt kahden tunnin välein.

Kolme lähtöä, ensimmäisestä 5p, toisesta ja kolmannesta hyl. Tuloksista huolimatta kaksi jälkimmäistä  olivat paljon parempia suorituksia kuin ensimmäinen. Kaikki kolme lähtöä videolla.

http://youtu.be/NOQzZI4WcvM

Ensimmäisen lähdön virhepisteet tulivat siitä, että suuntasin radan takakulmassa väärälle esteelle (muistikatko radasta), Tosca meni täsmälleen sinne minne ohjasin, ja sitten Tosca olikin jo liian pitkällä, vaikkei ihan vielä väärälle esteelle ehtinytkään. Ehdin astua askeleen väärään suuntaan, kun tajusin virheeni ja pysähdyin. Toscakin pysähtyi, mutta virhe oli jo tapahtunut.

Ensimmäisessä lähdössä koko ohjaus oli päin seiniä. Eteneminen oli matelemista. Roikuin Toscassa kiinni enkä vain mennyt. Ihan kamalaa katsottavaa. Onneksi katsoin ohjaukseni heti suorituksen jälkeen. Hermostuin omaan tekemiseeni. Se oli ihan kamalaa. Olisin vain mennyt kovempaa eteenpäin ja jättänyt Toscan tulemaan, mikä olisi ollut paljon parempi vaihtoehto.

Lähdön ja videon katsomisen jälkeen pidin pitkän tuumaustauon metsässä siitä, mitä oikein teen.

http://youtu.be/p_LqqILpZM4

Toinen rata oli hyppyrata. Olin miettinyt etukäteen, miten etenen jättäen Toscan suorittamaan rataa. Kolmannelle esteelle tein huonon suunnitelman, minkä tajusin vasta myöhemmin. Toteutin kuitenkin tämän suunnitelmani, mikä sinänsä ok. Olin suorituksessani siinä kohtaa myös myöhässä, Tosca tuli kovempaa kuin odotin.

Videolta katsoessa Tosca lähtee ihanaa vauhtia lähdössä. Kyllä siitä koirasta löytyy tarpeeksi vauhtia!

Sain Toscan kepeille melkein suunnitellusti ja juoksin edelle melkein suunnitellusti. Joka tapauksessa Tosca eteni paaaaljon nopeammin kuin edellisessä lähdössä. Enkä pidä omaa ohjaustani ollenkaan niin huonona kuin ekassa lähdössä.

Sitten tapahtui melko epätavallinen asia: Tosca jatkoi hypyn jälkeen suoraan edessä olevalle toiselle hypylle sen sijaan että olisi kääntynyt minun suuntaani -> hyl. Pitäisikö masentaa? Ei masentanut, sillä tällä teolla Tosca osoitti, että löytyy draivia paljon enemmän kuin joskus on ollut. Ei mikään nössö.

Putkien jälkeiset jyrkät käännökset onnistuivat myös hienosti. Tosca reagoi huutooni. Ilon aiheita. Sen sijaan toinen huono ohjausvalinta parin hypyn jälkeen. Hyl oli siinä vaiheessa jo tullut, mutta olisi näköjään siinäkin vaiheessa tullut. Pakka vähän hajosi.

Toscan vauhti kuitenkin hienoa, tykkäsin!

http://youtu.be/qv0IFdzJpLU

Kolmas rata, jälleen agilitya. Tosca eteni parissa kohden vähän varovaisesti. Ehkä ohjasin epäselvästi. Radan takaosassa aikamoinen estehässäkkä, josta selvisin melkoin loppuun saakka. Ilmeisesti peitin kepit, sillä Tosca jatkoikin keppien vierestä näkyvälle hypylle. Hyl.

Tässä sama ajatus kuin edellisessä lähdössä: ei tämä harmittanut yhtään, sillä Tosca meni vauhdilla eteenpäin, eikä jäänyt nössöilemään minun jalkoihini. Tykkäsin, vaikka tulikin hyl.

Keppien jälkeen ajoituksessa ongelmia. Ehkä olisi ollut parempi vaihtoehto mennä toiselle puolella keppejä, mutta tähän en ollut vielä Toscan kanssa teknisesti valmis. Joskus toiste kisoissa, ja vaikka huomenna treeneissä.

Toscan vauhti kuitenkin parempaa tässäkin lähdössä kuin ekassa lähdössä, samoin kuin omaa ohjaustani pidän parempana. Kuitenkin… videolta katsottuina koko päivän ohjaukset ovat hyvin kankeita, nykiviä, luonnottomia, tempoilevia. Yäk. Minun täytyy pystyä parempaan.

Kahdesta hylsystä huolimatta ei jäänyt ollenkaan huono mieli. Ekan huonon lähdön jälkeen loppu meni paljon paremmin. Eikä Toscan vauhti videolta katsottuna ole ollenkaan liian hidasta. Tennispallo ja Sissi ovat tehneet tehtävänsä! Ja kyllähän tuo Tosca pystyisi vielä paljon nopeampaan juoksuun.

Lisää kisoja! Lisää treeniä! Tarkempaa ohjausta!

 

 

Agikoulutus Kaarinassa 4.-5.10.2014

Purina, Kaarina. Janita Leinonen. Schapendoeseja paljon, muutama muukin. Ihmisiä ympäri Suomea. Kaksi päivää, lauantai ja sunnuntai. Siinä koulutuksen raamit.

Lauantai.

Agikoulutus Kaarina 04102014

Sunnuntai.

Agikoulutus Kaarina 05102014

Itse radoissa ei mitään ihmeellistä, sen sijaan ohjaajassa oli. Tekniikka aivan hakusessa monen monessa kohdassa. Ei mitään ajatusta siitä, miten ja mihin suuntaan kääntää kroppaa tai jalkoja. Tai mihin suuntaan juosta. Tai milloin juosta.

Sunnuntaina pyysin Heikki Pälää seisomaan kameran takana. Kotona jälkeenpäin katselin videota vajaat puoli minuuttia, kunnes en enää häpeältä pystynyt jatkamaan katsomista 🙂

Positiivinen asia: Tosca kesti hyvin kepeillä loppuun saakka, vaikka minä jatkoin eteenpäin seuraavalle esteelle. Tosi hyvin. Voin rauhassa jatkaa optimaaliseen asemaan jatkoa ajatellen ja luottaa Toscan tulevan perässä vasta keppien jälkeen.

Toinen positiivinen: sunnuntain radalla Toscan eteneminen putkelta 16 hypylle 17 onnistui lopulta niin, että menin puomin ja keppien välistä. Sain Toscan jatkamaan suoraan eteenpäin hypylle, eikä se tullut hypyn 17 ja puomin välistä minun luokseni. Siinä oli päivän paras kohta 🙂

Sekä lauantaina että sunnuntaina Janita Leinonen sai jauhaa minulle aika kovin sanoin askelistani, sijoittumisestani, kropastani, suunnilleen kaikesta mahdollisesta. Eikä kuitenkaan mennyt perille. Ehkä seuraavalla kerralla, kun tulee vastaava ohjaustilanne vastaan, en ole ihan yhtä ummikko. Positiivisesti hän kyllä jaksoi jauhaa. Ehdottoman positiivisesti ja rakentavasti.

Radoissa on aika paljonkin ohjauksellisesti toisiaan vastaavat kohdat. Lauantain radassa kepit 21, hyppy 22 ja siitä hypylle 23. Sunnuntain radassa hyppy 4, hyppy 5 ja kepit 6. Lauantaina hyppy 22 ohjataan sen alapuolelta, sunnuntain hyppy 5 ohjataan sen oikealta puolelta. Kummassakin tapauksessa ohjaaja ehtii ensimmäisen mainitun esteen jälkeen hyvän matkaa koirasta edelle, ja jopa melko pienellä yläkropan kääntämisellä ohjaa perässä tulevan koiran hyppäämään toisen esteen yli. Kroppa takaisin ja eteenpäin. Lauantain radalla ohjaajan etumatka vaikkapa hypyn 22 takasiivekkeen kohdalle, sunnuntain radalla vastaavasti hypyn 5 takasiivekkeen kohdalle. Tai vielä pidemmälle. Juoksulinja hypyn suuntaisesti hyppyä hipoen. Että tämä oli vaikeaa minulle! Jotenkin vain aivot eivät taipuneet mihinkään. Eikä kroppa pysynyt aivojen perässä.

Se oli hienoa, että kun vain uskalsin, niin Toscan pystyi jättämään aika paljonkin taakse ja etenemään itse hyvinkin kauas. Sunnuntain radalla esimerkkinä kepit, johon Toscan pystyi rauhassa jättämään ja menemään itse hypyn 7 takasiivekkeelle valmistelemaan pakkovalssin pyörteitä. Kun vain sitten muisti taas miten päin pyörähdellä tai paremminkin käännähdellä. Jotenkin ihan solmussa aivot.

Paljon muutakin toki koulutuksessa oli. Esimerkiksi lauantain radan lähtö, neljä ekaa estettä olivat yllättävän vaikeat ohjata hyvin. Katsetta haettiin (niin mitä katsot ja katsotko ollenkaan) ja taas sitä kroppaa peliin. Entäs oma sijoittuminen, mihin hakeudut, mikä on juoksulinjasi?

Tai sunnuntain radalla hyppy 26: mihin kohtaan oikein sijoitut, miten otat seuraavan askeleesi, mihin katsot, miten käännät itseäsi, MITÄ OIKEIN TEET? Tällaiset ihan perusasiat olivat niin hakusessa, että ihmetyttää. Hyvä, että niitä tuli kerrattua.

Vähän kun tätä häpeän tunnetta pyörittelee, niin muutaman päivän kuluttua ollaan taas positiivisella puolella. Ja isoa oppia rikkaampana. Tällä viikolla alkaa oma agivuorokin pyöriä, joten perjantaina pääsee muistelemaan tätäkin asiaa.

Agilitya Youtubessa

Maailmanmestaruuskisoista 2014 on tullut paljon uutta katsottavaa Youtubeen. Yksi parhaimmista (tähän mennessä löytämistäni) videoista on Jenny Damm & Lilli vs. Lisa Frick & Hoss. Videolla agi-radat laitetaan päällekkäin. Koirakot etenevät lähes rinta rinnan, samoin ohjaajat.

https://www.youtube.com/watch?v=m1injBdUmmQ

Aika tasaisia koirakoita, yhtä kohtaa lukuunottamatta. Damm & Lilli suorittavat aivan uskomattoman puomin, millä koirakko kertaheitolla menee edelle kilpailijastaan. Siihen saakka Lilli oli pahasti jälkijunassa.

Se, mikä on mielenkiintoista, on ohjaajien ja ohjausvalintojen erilaisuus. Heti alusta alkaen ohjaajat valitsevat useissa kohdissa ihan erilaiset ohjauskuviot. Kuitenkin mennään jotakuinkin tasatahtiin. Frick&Hoss aavistuksen, mutta vain aavistuksen nopeampi melkein kautta linjan.

Esimerkki: kepit. Ohjaajat menevät eri puolilta keppejä. Dammin valinnasta tulee mieleen turha monimutkaisuus. Frickin valinta on yksinkertaisempi ja antaa jopa paremman lopputuloksen. Keppien jälkeen Lilli taitaa vähän liukastua, mutta joka tapauksessa lopputuloksena Hoss pääsee kepeiltä nopeammin eteenpäin ja vetää kaulaa. Vaikuttaa siltä, että Frickin valinta saa koiran paremmin valitsemaan jyrkän kulman keppien jälkeen.

Yleisilmeenä Damm vaikuttaa kovin jäykältä ohjaajalta verrattuna Frickiin. Frick melkein tanssii kentällä valssaten rataa eteenpäin. Dammin olemus on jäykempi.

Tämä videoesimerkki todistaa, että valssaaminen ei välttämättä hidasta menoa lainkaan (toisin kuin olen itselleni tupannut uskottelemaan).

=============

Seuraavasta ohjauksesta olen aina kateellinen, kun sitä katson. Tavoite: pystyä talven 2014-2015 aikana samaan.

Videolla Janita Leinonen & Fu. Noin 20 sekunnin kohdalla Leinonen keppien takaa ohjaa Fun putkeen lähtien itse toiseen suuntaan. Vau. Minäkin haluan pystyä tekemään noin Toscan (ja joskus Sissin) kanssa.

4.-5.10. schapendosien agilitykoulutus Kaarinassa. Janita Leinonen.