Kisat Purinalla 27.9.2014

Oli tarkoitus pitää kisataukoa lokakuun lopulle saakka. Kuitenkin, kun Tosca ja minut valittiin HSKH:n medien kakkosjoukkueen varakoirakoksi, päätin sitten itsekin kisata tuona päivänä. Piirinmestaruuskisat, mestaruus B- ja C-lähtöjen yhteistuloksella. Osallistuin kaikkiin kolmeen lähtöön.

Pitkä päivä: lähdin aamulla liikkeelle (hakemaan autoa) jo ennen seiskaa, ja illalla joskus puoli kasin aikoihin taisin vasta olla kotona. Kolmesta lähdöstä eka oli aikataulutettu 9:50, viimeinen 16:50. Viimeinen lähtö oli lähes tunnin myöhässä.

Päivän aloitus

Agireppu jäi aamulla vähäksi aikaa vartioimatta lattialle. Sen sisältä oli -yllätys yllätys- kaivettu enemmän kuin puolillaan agi-nameja oleva Aino-jäätelörasia. Ja kaikki namit ahmittu parempiin suihin. Toscalla aamupäivän ajan hirveä jano, ja joka välissä kakattiin.

Videot

Poikkeuksellisesti kaikki kolme lähtöä tallentuivat videolle. Videot ovat opettavaisia. Ja välillä tuskaa katsella. Kaikilta kolmelta radalta tulos, mutta kaikilta kolmelta radalta vitonen. Siis yhtä tyhjän kanssa tuloksellisesti. Aikoja en edes katsonut. Varmasti jotain ihan olematonta.

A-rata.

B-rata. (Soile Lahti kuvasi, hänen Youtube-tilillään)

C-rata.

Kommentteja suorituksista

Suorituksissa ei ollut paljoa positiivista. Ehkä pienenä positiivisena asiana voidaan ajatella, että oma juoksemiseni ei ollut yhtä tempoilevaa kuin se joskus on. Enemmän yhtenäistä menoa, mikä on kyllä yksi tavoite.

Pientä positiivisuutta oli myös siinä, että Tosca ei ottanut radoilta yhtään kontaktivirhettä. Toisaalta episten perusteella kiinnitin kontakteihin poikkeuksellisen paljon huomiota. Esimerkiksi A-radan ensimmäinen kontakti: käytännössä pysähdyin kontaktin suorituksen aikana ja kiinnitin taatusti Toscan huomion tilanteeseen. Ei ottanut Tosca siitä virhettä, mutta eipä kyllä pysähtynytkään alastulolle, vaikka olisi pitänyt pysähtyä. Samoin A-radan lopussa olleen puomin alastulon Tosca juoksi läpi pysähtymättä. Ei ottanut virhettä. Siinä kohtaa mietin hetken, mitä tehdä: ottaako puomi kokonaan uusiksi ja hylsy vai mennä siitä vain loppuun. Valitsin jälkimmäisen. B-radan puomilla Tosca selvästi varoi alastuloa. Sinänsä positiivista, vaikka vauhtihan siinä käytännössä pysähtyi.

Pienenä positiivisena yksityiskohtana tykkäsin yhdestä ohjauksesta ja Toscan reagoinnista B-radalla: keppien jälkeen hyppy, josta jyrkkä käännös oikealle putkeen. Tosca reagoi ohjaukseeni hienosti ja kääntyi juuri sinne minne pitikin. Tykkäsin. Herätti luottamusta.

Mutta sitten… vauhti oli ihan olematonta… työskentely oli puolihuolimatonta… monissa yksittäisissä kohdissa ohjaajan tekninen suorittaminen oli ihan hakusessa… ohjaus oli teennäistä… koiran ajatukset olivat ties missä, ei ainakaan kisaan keskittymisessä… eipä tainnut ohjaajakaan olla mitenkään parhaimmillaan, vaan enemmänkin väsähtänyt vanha ukko yrittämässä selvitä läpi… kaikenlainen terävyys puuttui kauttaaltaan niin koiralta kuin ohjaajalta…

Harjoiteltavaa

Kontaktit! Ne eivät vain pelaa. Vuosi sitten treenasin koko syksyn joka treeneissä kontakteja. Ja näköjään sama jatkuu tänä syksynä. Ehkä ongelmaksi muodostuu, miten saada treeneihin sama vireystila, joka vallitsee kisoissa. Treeniolosuhteissa kaikki onnistuu, mutta kisoissa ollaan niin paljon kovemmilla kierroksilla, että treeniasiat unohtuvat.

Kepeille meno. Näissä kisoissa B-radan kepeille meno olisi ollut parempi tehdä avoimesta kulmasta siten, että jatkan itse toiselle puolelle keppejä. Se olisi vain ollut tällä hetkellä liian epäluotettavaa, joten valitsin helpomman mutta hitaamman tavan. Pitää harjoitella keppejä niin paljon, ettei tarvitse miettiä helpointa tapaa vaan voi valita parhaimman.

Useat ohjauskuviot olivat ajoituksellisesti ihan pielessä. Pahimpana esimerkkinä B-radan takaaleikkaus. Olin niin myöhässä, ettei mitään rajaa.

Päällejuoksun ohjaus. Ohjaankohan ihan liikaa, riittäisikö tähän vaikka käsi ylhäällä – käsi alas ilman mitään yläkropan kääntöjä, jolloin pääsisin etenemään paljon nopeammin?

Putkijarru. Sitä vain ei osata. Ei olla koskaan kovasti harjoiteltu. C-radalla tämän huomasi. Aiemmin tämä ei ollut edes ongelma, koska Tosca kuitenkin meni niin hitaasti ja varovasti, ettei se koskaan juossut kauas putken suulta. Nyt mennään vähän kovempaa, ja ongelma on olemassa.

Vauhti. Voihan se olla, että aamun agi-nami-ahminta veti terää pois vauhdista, mutta kyllä tuo Toscan vauhti kaipaa paljon kohennusta. Lisää pallon heittoa treeneissä. Onneksi Sissin kanssa vetävät vauhtiharjoituksia melkein päivittäin koulun takana tai Lilli-Nuutin ympäri kävellessä. Miten liikkuisin itse niin, että tuen Toscan liikkumista. Miten saada Tosca ylipäätään parempaan vauhtiin, motivoitua juoksemaan kovaa radalla. Se pääsee radan ulkopuolella paljon kovempaa kuin mitä se esimerkiksi näissä kisoissa hetkeäkään eteni. Motivointi?

Keskittyminen. Epiksissä ja osaksi näissäkin kisoissa Tosca kävi ennen lähtemistä tosi kovilla kierroksilla. Louskutti kuin pahainen rakki. Jos sen louskutusenergian saisikin siirrettyä kentällä etenemiseen! Vaan kun ei saa. Ja louskuttaminen vie väistämättä keskittymistä pois.

Valmistautuminen kisoihin. Itseni pitää jotenkin enemmän oppia valmistautumaan ja keskittymään tulevaan, että ollaan heti ensimmäisestä sekunnista alkaen täysillä mukana.

Fyysinen kunto. Tosca ei ole mikään kestourheilija. Hetken menijä. Eipä taida ohjaajakaan olla 🙂 Toscalla on nyt hyvä treenari, kun Sissi juoksuttaa sitä aika tavalla, ja kumpikin tykkää. Ohjaajan pitää jostain kaivaa parempi fyysinen kunto.

Suoritusvarmuus, luottamus. Useissa tilanteissa näissäkin kisoissa olisi ollut kiva ohjata vähän toisella tavalla. Varmuus puuttui, valitsin helpomman ja huonomman tavan. Sentään A-radalla valitsin itselleni sisemmän putken sisemmän linjan, vaikka putkien välistä eteneminen olisikin ollut turvallisempi tapa. Siitä sitten tulikin ainokainen vitonen 🙂 Tykkäsin kuitenkin, että tajusin mahdollisuuden ja uskalsin kokeilla.

Vetäminen on meille turvallisempaa ja helpompaa, mutta hitaampaa. Toscan kanssa pitää jatkossa tehdä paljon töitä, että harjoittaisin kaikkea kuviteltavissa olevaa siten, että Tosca toimisi itsenäisemmin kuin mitä nyt tapahtuu.

Videointi

Videot ovat ihan luksusta. Niistä näkee ainakin sen, mikä menee pieleen, ja ehkä vähän sitäkin mikä menee ok. Jälkimmäisiä on tosin paljon vähemmän. Jatkossa kaikkiin kisoihin kamera mukaan. Aina paikalla on joku, jota voi pyytää kuvaamaan.

Kuvasin myös kisoissa joukkueratoja muutaman suorituksen ajan. Peräkkäisistä suorituksista näkyy selvästi, miten jotkut ratkaisut ovat nopeampia ja kannattavampia kuin toiset. Oppia.

Kisaamaan!

Kyllä tällaiset kisat harmittavat, kun menevät käytännössä pieleen alusta loppuun. Kuitenkin, paineet asetan lähinnä itse. Taitaa olla niin, että kukaan ei odota minun ja Toscan menestyvän, vaan päinvastoin. Vaikka kisat harmittavat, ne antavat samalla rutkasti lisää pontta harjoitteluun.

Omaan ohjaukseeni voin vaikuttaa, Toscan osaamista ja vauhtia voin kehittää. Ettei ainakaan tarvitsisi enää A:n tai kenenkään muunkaan todeta, että niin hyvä koira ja ohjaus on päin seiniä 🙂

Sissin ekat omat treenit 19.9.

Niin se treeniura urkeni Sissinkin kohdalla. Varsinaiset treenit alkavat vasta 8.10., mutta ryhmällä oli ensimmäinen kokoontuminen ulkokentällä perjantaina 19.9. Outi veti vajaan parin tunnin tutustumisen/aloituksen/infon/treenin.

Oli yllätys, että Sissi oli aikamoisen varautunut, kun Outi tuli tekemään tuttavuutta. Hyvä ettei vihamielinen sentään. Ehkä siihen vaikutti toisten koirien läsnäolo, ehkä O kantoi mukanaan toisen koiran hajua, mikä oli Sissille pelottavaa.

Tekee kyllä Sissille enemmän kuin hyvää, että saa olla tai joutuu olemaan erossa Toscasta ja pelkästään minun kanssani. Joutuu tottumaan toisiin koiriin ja toisiin ihmisiin ilman Toscaa. Joutuu tottumaan agi-ympäristöön, haukkuviin koiriin, lähellä oleviin koiriin. Tekee kaikkia agijuttuja toisista koirista riippumatta.

19.9. treeneissä ei tehty agilityn suhteen mitään kovin ihmeellistä. Vähän leikittiin. Mentiin sentään putken läpi. Heitettiin vähän palloa. Marko oppi, ettei saa kumarrella 🙂

8.10 aloitetaan tosissaan. Ja sitten käydään Sissin ja Toscan kanssa joka toinen viikko omalla vuorolla Ojangossa perjantaisin klo 21-22.

Tehisepikset 17. ja 22.9.

HSKH:n agilityn tehoryhmä järjesti epikset. Ensin yhdet keskiviikkona 17. pv, sitten toiset maanantaina 22. pv. Ajattelin mennä testaamaan, miten radalla eteneminen sujuu, kun olen kuitenkin varajäsen HSKH:n medijoukkueessa pm-kisoissa 27.9. ja pitäisi edes vähän olla valmis kisaamaan.

Kummissakin epiksissä kaksi lähtöä. 22.9. jälkimmäistä lähtöä lukuun ottamatta kaikissa lähdöissä sama ongelma: Toscan perinteiset kontaktiongelmat. Juostaan ja hypitään hurmoksessa ihan miten sattuu. Valitettavaa todeta, mutta Toscalle ei ole ollenkaan selvää, miten kontakteilla pitäisi toimia.

Eka lähtö 17.9. Lähden liikkeelle, tullaan ensimmäiselle kontaktille. Tosca ei nyt tainnut ottaa siitä virhettä, mutta juoksee kuitenkin ihan surutta läpi. Pysähdyn, otan kontaktin uusiksi. Hyl. Loppu taisi mennä samaa rataa, vaikka eipähän tuomari enää näytä mahdollisia virheitä.

Toka lähtö 17.9. Päätin etukäteen, että teen jonkun tuloksen = en ota kontakteja uusiksi. En ottanut, mutta ehkä olisi pitänyt. A:n alastulolta vitonen.

Eka lähtö 22.9. Lähdön (hypyn) jälkeen heti keinu. LENTOkeinu tässä tapauksessa. Olisi ehkä pitänyt ottaa uusiksi, mutta lyhyen pohdinnan jälkeen menin kuitenkin radan läpi. A:lle Tosca ei pysähtynyt, vaan juoksi läpi. Ei kylläkään tainnut saada virhettä. Puomin alastulolla sentään pysähtyi edes jotenkin.

Toka lähtö 22.9. Tällä kertaa lähdön jälkeinen hyppy onnistui ilman virheitä. Vaikkei kylläkään mitenkään optimaalisesti. A:lle pysähtyi kohtuullisesti. Samoin puomin alastulolle, vaikka siitä kyllä jatkoi sitten matkaa ilman lupaa. Nollille mentiin, mikä sinänsä oli positiivista.

Aika oli kuitenkin pettymyksen aihe Toscan viimeisellä radalla. Olisin odottanut, että Tosca olisi edes jotenkin pistänyt kampoihin toisille koirille, mutta ei. Tuloksissa vakiopaikka, nollatulosten hännänhuippuna. Sentään reilusti alle ihanneajan, mutta rata ei kyllä ollutkaan mitenkään vaikea. Tuloslistaan ei oltu merkitty etenemisnopeutta, ainoastaan loppuaika. Tosca oli kahdeksas, hävisi edelliselle noin puoli sekuntia, voittajalle noin neljä sekuntia. Kun Tosca juoksi nyt selvästi kesän juoksemista nopeammin, olisin odottanut jotain muuta. Toki kisassa oli sellaisiakin nimiä, joiden pitikin juosta Toscaa nopeammin, mutta silti jäi kaivelemaan. Pitkän päälle ei tyydytä, jos pääsen kyllä nollaratoihin, mutta jää aina parhaista sekuntitolkulla.

Illan mittaan harmitti, ja sitten rupesin jo miettimään kehityskohteita. Eniten mietin sitä, voiko minun oma liikkumiseni olla Toscalle jopa hidastava tekijä, vaikka onhan se selvästi meidän etenemistä tukeva asia. Että pitäisikö minun vain keskittyä sellaiseen, että tuen Toscaa suorittamaan rataa huomattavasti itsenäisemmin, että jäisin vaikka paikoilleni ja tosca vain painaisi menemään täyttä höyryä. Ja mietin sitäkin, että kenenkähän oppiin sitä kannattaisi mennä, että saisi tukea tällaisissa asioissa ja että olisipa kiva, jos kisoissa joku kuvaisi säännöllisesti ratoja, jotta voisi katsella omaa suoritusta ja erityisesti hakea kehityskohteita. Toscan itsenäinen suorittaminen on kyllä ainakin nyt päällimmäisenä mielessä kehityskohteissa.

HSKH:n kesäkausi taitaa olla päättynyt minun osaltani. Ensi viikosta alkaen pyörii hallin talvikauden vuorot. Eipä ole kuitenkaan vielä tullut mitään tietoa siitä, olenko kenenkään ryhmään päässyt. Pitäisi jo tulla. Sissi kanssa ollaan alkeisryhmässä joka toinen viikko, mutta Toscasta ei ole tietoa.

Maanantain 15.9. treenit

Niin se vain on, että aina uusi ohjaaja voi kiinnittää huomiota uudella tavalla johonkin sellaiseen, mikä ehkä aiemmin ei ole tullut esille tai sitten on tullut esille mutta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Niin kävi näissäkin treeneissä.

Soile ei päässyt paikalle, ja oli pyytänyt Inaa ohjeistamaan oman ryhmänsä treenin sisällön. Paikalla ei ollutkaan muita kuin minä ja Outi, ja Ina jäi vielä katsomaan alusta vähän aikaa, kun minä ja Tosca menimme rataa. Siinä korjattiin vähän valssia ja muutenkin pieleen menevää ohjausta. Liikeratani meni vähän pieleen siellä sun täällä. Olennainen osa oli kuitenkin oma liikkumiseni, sen jatkuvuus.

Ina totesi täysin oikein, että minä liikun vähän töksähtelevästi, ohjauksesta toiseen. Pysähtelen. Ja Tosca tietenkin… pysähtelee minun mukanani. Tai ainakin hiljentää kovasti kun minäkin kerran hiljennän. Meno pysähtyy. Rytmi häirintyy. Aikaa kuluu, voimia menee. Huonompi lopputulos.

Nähdäkseni ajoituskysymys. Että osaisin suunnitella oman liikkumiseni optimaalisesti. Ja toisaalta menisin vain, kun Tosca kuitenkin tulee perässä.

Tästä tuli sellainen puolioivallus, että asia vaikuttaa paljonkin suoritukseen. Radalla puhutaan varmaankin mieluummin sekunneista kuin kymmenyksistä. Tämä vaatii rataharjoittelua, ei pelkästään yksittäisten esteiden suorittamista. Ajattelinkin mennä keskiviikkona (17.9.) epiksiin harjoittelemaan.

Treeneissä oli myös mielenkiintoinen irtoamisharjoitus A:lta suoraan eteenpäin renkaan kautta putkeen. Herkkuhavainto oli se, että kunhan saan Toscan katsomaan eteenpäin renkaan ja putken suuntaan, niin koirahan menee ihan vaivattomasti reilun kymmenen metrin päässä olevaan putkeen. Sen sijaan, jos Tosca katselee vaikka minua, kun yritän saada sen irtoamaan, niin renkaasta kyllä mennään läpi, mutta sitten suunta kääntyy takaisin kohti minua. Ja se ongelma: Tosca katselee minua ja minua ja minua ja minua. Onhan se tietty kiva, että koiran kuono pysyy hievahtamatta A:n alastulolla kääntyneenä minua kohti, mutta sitä toivoisi kuonon kääntyvän jossain vaiheessa myös kohti edessä olevia esteitä. Lisää treeniä tässäkin asiassa!

Viikon 37 treenit

Maanantaina 8.9. normaalit treenit Ojangossa. Näkyi, että Tosca ei ole normaaliin tapaan päässyt juoksentelemaan kentälle. Oli ensinnäkin sen verran intoa menossa ja toiseksi meno ei ollut ihan yhtä tarkkaa ja harkittua kuin joskus aiemmin.

Ensimmäisellä yrityksellä Tosca päätyi tekemään mahtavimman lentokeinun mitä muistan koskaan Toscalta nähneeni. En osannut oikein muuta kuin nauraa koko tapahtumalle ja ottaa tietty uusiksi. Kun Toscan keinu on aina ollut vähän heikko, niin muutokset sen suorituksessa ovat tervetulleita. En osaa kuvitella yksittäistä lentokeinua ollenkaan ongelmaksi, sillä kuitenkin koira mieluummin pysähtyy varovasti keinun puolivälin paikkeille odottamaan kallistumista. Harjoitellaan, harjoitellaan. Joka kerta. Pallon kanssa. Ja muutenkin.

Uusi harjoituskohde: irtoaminen putkeen. Kun ei vielä suju. Radassa oli kohta, jossa koiran olisi pitänyt irrota hyvin lyhyellä saatolla putkeen, ja sitten olisi itse päässyt puomin toiselle puolelle leieröimään. Ei meinannut onnistua millään. Tämä otetaan heti harjoituslistalle. Paremmasta irtoamisesta olisi monesti kovasti apua.

Olemme Toscan kanssa HSKH:n medien 2-joukkueen varakoirakko tulevissa piirimestaruuskisoissa.

Torstaina 11.9. myös käynti Ojangossa Sissin ja Toscan kanssa. Toscan kanssa normaalia treenaamista, mutta Sissin kanssa sain niin hirveän raivarin, että hävettää vieläkin. Täytyy vain toivoa, ettei Sissille jäänyt mitään hirveitä arpia siitä. En vain kestänyt Sissin toilailua ja suutuin. Ei pitäisi lähteä väsyneenä treenaamaan.

Sunnuntaina 14.9. meninkin sitten halliin pelkästään Toscan kanssa. Jätin Sissin kotiin. Harkinnan jälkeen en enää halunnut toista raivaria. Totesin myös, että Sissin kehityksen kannalta tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, että sitä totuttaa toimimaan riippumattomammin Toscasta kuin mitä tähän mennessä on tapahtunut. Ettei aina olisi Tosca vierellä, ettei aina mentäisi Toscan perään, että Sissi tekisi asioita itsekseen ja pelkästään ohjaajan kanssa. Viikolla 38 onkin Sissin ensimmäinen oma treenivuoro.

Tosca on selvästi saanut vauhtia. Joko treeni on tehonnut tai sitten valeraskaudet ym ovat ohitse. Vauhti on merkittävästi kovempaa kuin kesällä. Tulevat kisat näyttävät, pysytäänkö kuitenkin nollatuloksissa, vai seuraako kovasta vauhdista enemmän virheitä. Ja tulevat kisat näyttävät, onko vauhdin parannus mitenkään merkittävää, vai ollaanko edelleen nollatulosten hännänhuippuna. Yksittäisistä esteistä keinu on ehkä vähän parantunut, mutta sen kanssa pitää kuitenkin tehdä eniten hommia. Miten saada Tosca juoksemaan ihan keinun päähän asti? Keppien sisäänmenoa kerrattiin ihan perustilanteissa. Tosca osasi, hyvä 🙂 Keppien sisäänmeno onnistuu nyt ainakin treeneissä vaikeammistakin kulmista. SM-kisojen hypärin sisäänmenokulma esimerkiksi on nyt onnistunut kymmenen kertaa kymmenestä.

Viikon 36 treenit

Treenitauon ja lomamatkan jälkeen palasimme Toscan ja Sissin kanssa agikentälle sunnuntaina 7.9. Intoa riitti, kummallakin!

Sissille kyllä tuntui tärkeimmältä päästä aina pienen hetken jälkeen takaisin Toscan luokse. Kyllä sitä kentälläkin on kiva juosta, mutta paljon tärkeämpää oli päästä kaverin viereen. Mentiin vähän hyppyjä, vähän putkea, vähän rengasta. Ja juostiin pallon perässä. Ja sitten taas mentiin tauolle ja juotiin vettä.

Sissin oma agiryhmä starttaa 8.10. Joka toinen viikko, neljän koiran ryhmä.

Jos Tosca jaksaisi juosta kisassa koko radan yhtä lujaa kuin mitä se menee pallon perässä, se olisi täysin lyömätön kisaaja 🙂 Ehkä lisäksi täytyisi toivoa myös virheettömyyttä. Vauhti näistä kahdesta on ollut kuitenkin suurempi ongelma, joten parannus siinä on merkittävä asia.

Sunnuntaina ei Toscan kanssa tehty juuri mitään uutta. Kerrattiin kaikkea mahdollista, lähinnä kontakteja ja keppejä. Keinulla jatkettiin pallon kanssa kiusaamista: kyllä se selvästi on jo tähän mennessä auttanut Toscaa parempaan suoritukseen. Ja harjoittelu vain jatkuu.

Toscan jalassa ollut ongelma on matkan aikana selvästi helpottanut. Kokonaan se ei kuitenkaan ole mennyt pois ainakaan siinä mielessä, että jalassa on jäljet nuolemisesta. Pyllyäkin sitä nuollaan aina välillä, mutta ehkä sitäkin merkittävästi vähemmän kuin mitä ennen matkaa tapahtui. Eläinlääkärin tutkimuksissa 25.8. jotakuinkin ainoa paljastunut konkreettinen ongelma on hiiva Toscan pyllyssä. Eläinlääkäri teki ennätyspitkän tutkimuksen kaikkine näytteineen: 1,5h. Ties vaikka anaalirauhaset kannattaisi jossain vaiheessa poistaa.