Viikon 34 treenit

Sellaisia ei ollut.

Aiemmin olin jo päättänyt, että Toscan kanssa pidän taukoa. Tarkoitus oli käydä Sissin kanssa Ojangossa pari kertaa treenaamassa. Käytännössä oli kuitenkin autoton viikko, joten lähteminen olisi ollut liian hankalaa.

Pari kertaa käytiin pidemmällä lenkillä. Mm. Pitkäkosken koirapuistossa. Palloa pystyi heittelemään sielläkin. Tosca oli lähes mustasukkainen pallosta Sissille. Jos vain Sissi ehti ensin palloon, niin Toscahan murahti asiasta kovin vihaisena.

Sissi pystyi koirapuistossa hetkittäin olemaan jopa louskuttamatta toiselle koiralle. Samoin kuin lyhyemmällä lenkillä osasi hetkittäin olla hiljaa ja vain keskittyi tutustumaan kaveriin. Vaatii kuitenkin vielä paljon työtä.

Toscan tassuongelma hermostuttaa. Toivottavasti ei ole mikään rakenteellinen ongelma, joka ilmenisi rankemman rasituksen yhteydessä. Tällöin koko agility olisi uhattuna. Vähän mietin, että pitäisikö tällä viikolla käydä vielä lääkärissä näyttämässä tassua ennen kuin perjantaiaamuna on lähtö matkalle.

AST:n kisat Espoossa 17.8.2014

Tänään oli huippupäivä agikisoissa. Ikionnellinen olin, kun Tosca juoksi päivän ensimmäisessä agilähdössä lähtönsä kolmanneksi! Hävisi toiseksi tulleelle vesikoiralle vain noin sekunnin. Voittaja sentään oli noin 4 sekunnin päässä.

Toscan vauhti on ollut olematonta pitkän aikaa, mutta ehkäpä se vaiva alkaa olla ohimennyttä ja ehkäpä päättyvän kesän treenaus on onnistunut vauhdin kehittämisessä. Pallo on selvästi kiva lelu Toscan mielestä.

Radan edetessä sattui korviin kisojen selostajan kommentti. Ilmeisesti selostaja oli olettanut, että schape etenee radalla hitaammin kuin esimerkiksi espanjanvesikoirat, sillä hän ikään kuin hämmästyneenä totesi, että Tosca etenee “ihan yhtä nopeasti kuin vesikoirat”. Niinhän se etenikin. Jopa nopeammin kuin monet. JA MINÄ OLIN NIIN YLPEÄ SIITÄ KOIRASTA JA SEN ETENEMISESTÄ. SE OLI HIENOA.

Tämä antaa uskoa siihen, että Tosca ei sittenkään ole sen hitaampi kuin muut, vaan pystyy kisaamaan kisojen kärkipaikoista. Tuskin tämänpäiväinen oli mikään viimeinen kerta.

Toisessa agilähdössä ei enää ollut yhtä hyvä lataus. Ensin puomin alastulolla tuli kontaktivirhe. Perinteistä Toscaa. Sitten keppien sisäänmeno ei onnistunut ollenkaan. Lisää harjoiteltavaa. Mentiin kuitenkin loppuun saakka. 15p näkyi luettelossa. Varmaankin kepeiltä tuli sekä vitonen että kielto.

Kisakirjaa odotellessa kävin kävelyllä lähiseudulla. Sattui sellainen kummallisuus, että vastaan tuli kaksi ihan vierasta schapea! Sellaista ei ole sattunut koskaan ennen. Vähän siinä koirat tekivät tuttavuutta. Näköjään schapeja on sittenkin olemassa, jopa vieraita yksilöitä 🙂

Toscalla on tassussa taas joku vamma. Laitoin siihen voidetta ja siteen. Toivottavasti paranee tällä, eikä taas tarvita jotain antibioottikuuria niin kuin alkukesästä kävi.

Nyt alkaa Toscalla agilitytauko. Muutama viikko treenitaukoa, reilusti enemmän kisataukoa. Sissin kanssa kyllä ajattelin treenata kahdestaan. Ja toki Toscan kanssa käydä kävelyllä ja varmaankin palloa heittelemässä.

Viikon 33 treenit

Tälläkin viikolla käytiin kahdesti omatoimisesti treenaamassa Ojangossa. Tiistai- ja torstai-iltoina. Vuoronperään aina toinen koira on kentän laidalla odottamassa ja toisen kanssa juostaan kentällä.

Sissi alkaa vähitellen tottua siihen, että sen pitää joskus odottaa kentän laidalla. Edelleen se metelöi joutuessaan odottomaan, mutta metelöinti on kuitenkin inhimillistä, eikä pakota enää viemään koiraa autoon odottamaan. Aiemmin pakotti, jos hallissa vain oli ketään muita ihmisiä.

Toscan kanssa heiteltiin paljon palloa. Kovaa vauhtia se koira menee, kun pallosta on kyse. Toivottavasti vauhdin saa joku päivä siirrettyä agiradalla. Luulisi, että agi-ratavauhti vähintään kasvaa tähän astisesta edes jonkin verran.

Tällä viikolla Tosca on konkreettisesti parantanut avokulmasta kepeille menoa. Sitä ollaan toistettu monen monta kertaa, ja nyt menee jo kohtuullisen hyvin. Kohtuullisen virheettömästi. Samalla on parantunut se, että pystyn päästämään Toscan edelleni, ja sitten tarpeen mukaan sijoittumaan itse kummalle puolelle keppejä tahansa. Nyt menisi kesäkuun SM-kisat selvästi paremmin 🙂

Keinulle menoa ollaan myös treenattu, ja kaipa siinä jonkin verran parannusta on, mutta ei ollenkaan riittävästi. Tosca jää himmailemaan jonnekin sinne keskikohdalle odottamaan keinun kääntymistä toiseen asentoon. Selvästi pelkää heilahdusta, eikä sen takia halua mennä päähän saakka. Treenit jatkuvat tämän suhteen. Tällä hetkellä tämä on suurin yksittäinen turha ajan kuluttaja.

Eilen vielä kokeiltiin irtoamisharjoituksiakin. Tässä taitaa myös olla tapahtunut selvää kehitystä. Harjoitusten jälkeen koiran ja minun välissäni saattaa olla monta metriä 🙂

Räjähtänyt Pää on ihan räjähtänyt. Ihanasti vipeltää pallon perässä, vaikkei aina sitten tajuakaan, että minne pallo oikein meni. Vähän osataan mennä putkeen, vähän osataan hyppiä hyvin matalien hyppyjen yli. Vähän osataan kääntyäkin valssin tahtiin, vähän osataan seistä puomin alastulolla ilman että lähdetään siitä pois. Vähän osataan hyppiä ärrän tahdissa renkaan läpi. Mutta joka kohdassa “vähän”. Siitä ne taidot karttuvat.

Sissi aloittaa lokakuussa agi-alkeisryhmässä. Ainakin näin on tällä hetkellä suunnitelty/puoliksi sovittu. Jos tämä ryhmä toteutuu, niin ehkä jo ensi kesänä voisi miettiä kisaamisen aloitusta. Varsinkin jos me käydään ryhmän lisäksi treenaamassa itseksemme, niin loppujen lopuksi nopeasti taidot saattavat karttua.

Sunnuntaina on AST:n kisat Espoossa. Mietin, että niiden kisojen jälkeen pidän Toscalla taukoa paitsi kisaamisesta, myös koko agilitysta. Joskus matkalta palattua mietitään seuraavan kerran kentälle menoa. Ehkä kun Soilen treenejä on kaiketi vielä neljät jäljellä, niin ne voisi kuitenkin hyödyntää. Taukoa tulisi täten reilut kolme viikkoa. Kolme viikkoa aikaa levätä ja kerätä motivaatiota. Syksyn aikana 2-3 kisat, muuten treeniä. Sitten taas vuodenvaihteen jälkeen aloitetaan kisaamaan säännöllisemmin.

I-HAHin kisat 10.8.2014

Kaksi agilähtöä helteessä.

Plussaa: I-HAHin kisat eivät olleet yhtään myöhässä, vaan päinvastoin aavistuksen etuajassa. Miinusta: kisapaikalla ei koiria saa oikeastaan mihinkään varjoon suojaan. Ei ole varjoa, suojaa. Nostin pöydän pystyyn tekemään pienen varjon, ja siihen sitten vein häkin.

Kahdessa lähdössä ei yhtään ratavirhettä. Kuitenkin eka lähtö yliaikaa, joten ei ollut nollarata. Toisella radalla päästiin juuri ja juuri ihanneajan alle. Nopeus ei siis oikein riittänyt, vaikka nyt yksi nolla tulikin.

Lisää Toscalle tennispallon perässä juoksemista. Ja onneksi helteet menevät varmaankin ohi aika pian. Ja sitten pitää miettiä tarkemmin, milloin ja mitä kisojen yhteydessä voi antaa ruokana. Tuli nimittäin mieleen sellainen, että oliko ruokailusta liian vähän aikaa, ja Tosca ei ehkä sen takia jaksanut juosta.

Itse radoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Selvittiin jopa ilman vaaratilanteita. Eka radalla Tosca totesi A:n laella, että “minä jää tähän ja haukun”. Sitten vasta vähän myöhemmin jatkoi matkaa.

Tulosten suhteen oltiin vakiopaikalla: kun katsotaan tuloslistaa ja nollatuloksia, niin Tosca löytyy sieltä, mihin nollatulokset loppuvat.

Viikon päästä vielä yksi kisa ennen kisataukoa. Sinne astetta kokeneempana. Toivotaan vähän viilenevää säätä.

Huomanna olisi viimeinen päivä lähettää hakemus tehikseen. En hae. Treenaan muulla tavoin. En tosin tiedä, kenen ryhmässä, kun ilmeisesti nykyinen kouluttaja on lopettamassa kouluttamisen.

Viikon 32 treenit

Tiistaina ja eilen illalla Ojangossa kummankin koiran kanssa treenaamassa. Aika myöhäiseksi iltatreenit näyttävän menevän, mutta eipä tuo kamalasti haittaa.

Vaikka Tosca on joskus lenkillä ihan vanhuksen oloinen koira, se on kaikkea muuta agikentällä varsinkin saadessaan juosta pallon perässä. Sitä mennään aivan kamalaa vauhtia. Alku- ja keskikesästä Toscalta oli kadonnut vauhti kokonaan, mutta nyt se on tullut takaisin, tai sitä näyttäisi tulleen jopa lisää aiempaan verrattuna. Pallon löytyminen mieluisaksi leluksi on auttanut kovasti eteenpäin.

Sissi on selvästi kehittynyt sekä treenaamisessa että käyttäytymisessä. Harjoittelu kentällä saattaa kestää jopa useamman minuutin ennen kuin kärsivällisyys ja mielenkiinto loppuu 🙂 Käyttäytyminen kentän laitojen ulkopuolella on vähän rauhoittunut. Toki siellä käydään kovilla kierroksilla melkein koko ajan, mutta varsinkin kun on tyhjä halli muuten, niin eipä tuo haittaa.

Toscan kanssa ollaan harjoiteltu pallon kanssa keinulle menoa. Tästä sain agileirillä hyvän vinkin. Houkuttelen sitä etenemään vauhdilla aina päähän saakka. Tuntuu olevan tosi hankalaa. Arka koira. Pelottaa. Ehkä nyt on vähän helpottanut ainakin piirun verran parin harjoitteluillan jälkeen.

Toiseksi ollaan harjoiteltu keppien hankalampia kulmia. Avokulmia. Eilen onnistui välttävästi, mutta vielä tiistaina ei onnistunut juuri ollenkaan.

Kolmas juttu on itsenäinen eteneminen puomilla. Tavoite on saada Tosca kipittämään kontaktille saakka, vaikka minä jäisin jonnekin matkan varrelle. Tuntuu olevan vaikeaa. Näköjään Toscalle ei ole ollenkaan selvää, mitä siltä halutaan.

Näillä teemoilla jatketaan tulevissakin treeneissä. Kaikki ovat selkeitä ongelmakohtia, tai ainakin niissä on paljon parannettavaa.

Sissin kanssa osataan jo melkein hypätä matalan riman yli 🙂 Ja renkaastakin mennään joskus läpi. Ja peräti putkeenkin Sissi uskaltaa mennä! Eilen myös ihan pikkuisen valssattiin. Se ei vielä oikein onnistunut.

Sissi saattaa päästä syksyllä HSKH:n alkeisryhmään. Se olisi kyllä hyvä asia, kun itsekseen treenatessa ei kuitenkaan tule ajateltua asioita ollenkaan niin tarkasti kuin jos on kouluttaja opastamassa.

Sunnuntaina on I-HAHin kisat. Kaksi agi-lähtöä. Hyppyradan jätän välistä. Nollia lähdetään taas metsästämään, niin kuin aina. Eikä tuplanolla olisi ollenkaan huono juttu.

HSKH:n agileiri 2014

Viikonloppuna oli HSKH:n agileiri Järvenpäässä. Toista kertaa minulle. Tällä kertaa kouluttajina olivat Satu Hilli, Pete Huotari ja Janne Karstunen. Näistä Satu Hilli ei ollut minulla kouluttajana, kaksi muuta oli.

Vähän vieraita kouluttajina. Huotaria en ollut tavannut koskaan, Karstusen toki nähnyt Ojangossa kisoissa ja kouluttamassa. Todennäköisesti toisin päin suhde oli vähintäänkin yhtä ohut. Lauantai oli selvästi jähmeämpi päivä koulutusten suhteen. Varmaankin vierastin vielä sunnuntaita enemmän itselleni uusia kouluttajia. Sunnuntaina loppua kohti totesin olevani rennompi tekemään itselleni normaaleja asioita.

Koko leirin mukavin koulutushetki olikin viimeinen sessio, jossa Janne Karstunen oli valinnut radaksi jonkun maxien EO:n finaaliradan jollakin muokkauksella. Tarkemmin hän ei selostanut. Pääsi etenemään vauhdilla, kokeilemaan suunnilleen kaikkia mahdollisia ohjauksia, harjoittelemaan koiran irtoamista ja tietty lopulta pääsi maaliin saakka 🙂

Toscan irtoaminen ja itsenäinen suorittaminen on sellainen asia, johon tulevana syksynä kiinnitän harjoitellessani huomattavan paljon huomiota. Kun esimerkiksi Karstusen mukaan Tosca osasi mennä kepeille minun puolen metrin päästä tapahtuvasta häirinnästäni huolimatta, niin minun näkökulmastani se puoli metriä taas on meille varmin ja nopein tapa suorittaa kepit. Tavoite ja unelma on, että voisin vaikka kentän tuoselta puolelta lähettää Toscan kepeille, ja se menisi sinne pää viidentenä jalkana ja suorittaisi ne virheettömästi. Kulmasta riippumatta. Tai että puomilla Tosca osaisi mennä puomin alastuloon saakka täysillä minun liikkeestäni tai varsinkin liikkeettömyydestäni riippumatta ja jäisi sinne kunnes saisi luvan lähteä. Tällä erää tilanne on se, että Tosca kyllä suorittaa vaikka mitä, mutta ihan liian paljon melkein kiinni minun kädessäni. Jos saisin sen juoksemaan itsekseen haluamani asiat, nopeus olisi taatusti paljon suurempi.

Kisaan vielä elokuun aikana 2-3 kisat, syyskuusta en vielä tiedä, mutta viimeistään lokakuusta eteenpäin on tauko kisaamisesta. Käyn ainoastaan HSKH:n omissa kisoissa. Joskus sitten vuodenvaihteen jälkeen aloitetaan taas kisaaminen. Tavoitteet asetetaan syksyn lopulla, kunhan kehitys on tiedossa.