PM-kisat Ojangossa 10.-12.8.2018

Agilityn Pohjoismaiden mestaruuskisat järjestettiin Ojangossa 10.-12.8.2018. Perjantaina 10.8. oli HSKH:n järjestämät erilliset iltakisat. Yksi kv-kisa, yksi hyppyrata. Tuomareina Jari Suomalainen ja Esa Muotka.

Lauantaina ja sunnuntaina oli varsinaiset pm-kisat. Tuomareina olivat Zsofi Biro (Unkari) sekä Anders Virtanen. Kaikkien ratojen välissä Zsofi Biro meni aina toimistoon imettämään pientä vauvaansa 🙂

Olin ratamestarina perjantaina. Tuolloin kokeiltiin ensimmäistä kertaa käytännössä Baseline-menetelmää radanrakennuksessa. Se sujui toisaalta hyvin, ja radasta tuli tietty täsmälleen sellainen kuin ratapiirrokseen oli merkitty. Jari Suomalainen ei edes halunnut mitata rataansa, vaan käytettiin ratapiirrosohjelman laskemaa pituutta. Toisaalta radanrakennus ei kuitenkaan mennyt ihan niin nopeasti kuin oli oletettu.

Perjantain aikataulu oli puolinainen katastrofi. Joukkueille oli luvattu treeniaikaa kaksi tuntia, klo 14-16. Toisaalta ekan kisan olisi pitänyt alkaa tasan klo 16. Kun paikalla ei ollut tarpeeksi henkilöitä valmistelemassa kehää, niin treeni pääsi alkamaan vasta klo 14:30, puoli tuntia myöhässä. Ensimmäinen kisa pääsi alkamaan käytännössä vasta reilun tunnin alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä. Kisat päättyivät illalla noin klo 23.

Työvuorolistan mukaan minä olin ratamestari myös lauantaina ja sunnuntaina. Rakensin lauantaina aika monta rataa, joista tosin osa oli vain pieniä muutoksia edelliseen rataan.

Lauantai-iltana kävi sitten niin, että viimeisen radan jälkeen hallia järjesteltäessä Ville Liukka tuli luokseni ja piti puhuttelun. Kertoi, että kisoissa ollut delegaatti oli huolissaan kisojen myöhästymisestä. Tämän takia piti tehdä muutoksia, joka tarkoitti henkilövaihdoksia. Ratamestari saa lähteä, toinen tilalle. Radanrakennus pitää sujua 10 minuutissa. Olisin kuulemma voinut kyllä tulla töihin, johonkin toiseen hommaan, kun talkooväkeä aina tarvitaan. Olin kuitenkin aika mykistynyt Liukan tuomiosta ja ilmoitin hänelle heti, että kisat tulevat toimeen ilman minua.

Sain siis potkut ratamestarin hommasta. Kisojen myöhästyminen katsottiin minun viakseni, ja sitten valittiin tällainen etenemislinja.

Tästä seurasi aika synkkiä ajatuksia. Oliko tuo tosiaan minun vikani? Olenko niin hidas ratamestari, että myöhästyminen oli minun vikani? Olenko puskenut itseni johonkin sellaiseen hommaan, jota en vain osaa? Pitäisikö koko ratamestari- ja koetoimitsijatoiminta heittää menemään? Voinko välttää lopun ikäni Liukan kohtaamista, kun en halua tuollaista tyyppiä kohdata?

Maanantaina kuulin, että sunnuntain osalta kisat olivat myös olleet reilusti myöhässä. Noin tunti myöhässä arvioidusta aikataulusta. Leijuin 🙂

Järjellä pystyn sanomaan välittömästi, että ei se myöhästyminen ollut minun vikani. Varmaan joku toinen olisi rakentanut radat jonkun minuutin nopeammin, mutta siitä huolimatta myöhästyminen aiheutui olennaisilta osiltaan ihan muista asioista. Esimerkiksi lauantain viimeisessä radanrakennuksessa kävi niin, että kentälle tuli myös J.K., joka oli saanut jostain ratapiirroksen ja rupesi rakentamaan rataa kentän toisesta päästä täysin itsenäisesti. Kun sitten tultiin keskelle, jossa kohdattiin, niin rakentamiset eivät mitenkään kohdanneet, vaan seurasi selvittely siitä, miten koko homma saataisiin pelaamaan. Jopa tuomari joutui miettimään omaa rataansa ja kentällä olevia esteitä ja ratkomaan, miten homma saataisiin pelaamaan. Ja jos Ville Liukka on oikeasti sitä mieltä, että radanrakennuksen pitäisi onnistua 10 minuutissa, niin silloin hän on pahasti pihalla todellisuudesta. Kisojen aikataulu oli vain tehty alkujaan aivan liian tiukaksi, epärealistiseksi. Mahdottomaksi toteuttaa.

Mulla ei edelleenkään ole halua kohdata Ville Liukkaa. Valtaosaltaan töissä oli absoluuttisen mukavia ihmisiä, joiden kanssa olisi joskus myöhemminkin kiva tehdä töitä.

Tosca ja Sissi, tour de kesäloma 2018

Kesälomamatka 2018. Ajeltiin ensin Nivalaan, josta Sulkavalle ja sieltä pariksi päiväksi Joensuuhun. Käytiin kisaamassa Pietarsaaressa, Oulussa sekä Varkaudessa.

Polvivammani takia en kisannut ollenkaan maaliskuun ja SM-kisojen välillä. SM-kisojenkin piti jäädä välistä kokonaan, mutta ihan viime tingassa totesin, että sinne sittenkin. Alkuperäinen oletus oli, että aina jonnekin elokuulle saakka menisi toipuessa, että koko kesä jäisi siinä mielessä välistä. Eipä onneksi jäänyt, vaikka polvi ei terve olekaan, ei lähellekään. Pystyin SM-kisoissa edes jotenkin menemään.

SM-etkoissa perjantaina Sissi oli agiradalla ihan käsittämättömästi neljäs! Edellä kolme ihan huippukoirakkoa ja sitten Sissi. Oli se aika hienoa päästä menemään tuolla, vaikka sitten en meinannutkaan päästä ollenkaan kotiin kun polvi oli niin kamalassa kunnossa. Tämän radan jälkeen ei ollutkaan mitään hyvää sanottavaa koko SM-viikonlopussa. Etkojen hyppis ei mennyt hyvin, ja SM-kisojen karsintahyppikseltä tuli HYL. Jostain syystä Sissin vauhtikin oli aika tavalla jäänyt kotiin. Osan tästä aiheutti kuumuus, osan heikentynyt kunto, kun eihän nuo koiratkaan olleet treenanneet mitenkään kovasti.

SM-kisojen jälkeen osallistuin Sissin kanssa karsintoihin Ojangossa. Ei sielläkään tullut minkäänlaista menestystä, mutta tulipahan osallistuttua. Karsintojen jälkeen oli taas lyhyt tauko. Käytiin vähän treenaamassa, ei muuta.

Loukkaantumisen “hyvä” puoli oli siinä, että piti keksiä jotain muuta treeniä kuin normaalit juoksemiset. Inspiraation tarjosi Daniel Schröder videollaan 2017 mm-kisoista.

Toinen video samasta aiheesta:

Ks. 0:25 tai 1:39 kohdalla.

Toscan ekat kisat “eläköitymisen” jälkeen, Pietarsaari 12.7. Tuomarina Jari Suomalainen. Paikalla oli myös Anders Virtanen kisaorganisaatiossa. Ehkäpä Jari Suomalainen oli matkalla KLAGiin, ja pysähtyi siinä mennessään Pietarsaareen.

Tosca VOITTI toisen lähtönsä! Eipä ollut kamalan paljon osallistujia, eikä näiden vähien osallistujien taso ollut päätä huimaava, mutta kuitenkin voitto!

Sissi hiipi kummankin lähdön….

Oulussa muutama päivä myöhemmin, 16.7. Yksi agilähtö, yksi hyppyrata kummallakin koiralla. Tuomarina Jari Tienhaara. Minun hieno pikkumaksi-Toscani meni ja voitti kummankin lähdön! Hyppäsi 130 pituuden, hyppäsi renkaan, meni takaakierrot pikkumaksikorkeuksista, ja ai että se vienti kepeille, josta muut vain unelmoivat 🙂

Sissi taas hiipi varsinkin ekan lähdön. Vähän alle neljän etenemällä oli kuitenkin toinen. Toisessa lähdössä ei sentään hiipinyt, mutta ei mennyt mitään Sissi-vauhtia. Tuli toiseksi siinäkin. Siinä oli valioituminen melko lähellä.

Kolmannet kisat Varkaudessa 21.7. Kummallakin koiralla 1 x hyppy, 2 x agi. Tuomarina Anne Savioja. Suomalaista vesiagilitya parhaimmillaan!

Ehkä tuo sade vaikutti asiaan, kun Sissi meni taas NIIIIIIIN hitaasti. Eka rata oli hyppyrata, ja odotin siltä paljon. Ei tullut mitään. Hävetti. Oli ihan sellainen olo, että minulla ei ollut käytännössä mitään kontaktia Sissiin, vaan se juoksi ihan jotenkin aivottamana siellä ikään kuin ei olisi koskaan ollutkaan agilitykentällä. Tosca teki nollan. Tosca teki toisenkin nollan agiradalla, sijoittui toiseksi. Toscan kolmas nolla kaatui siihen, että minä yllätyin sen kamalasta vauhdista ja tipahdin kärryiltä. Sissin eka agirata oli aavistuksen parempi kuin hyppis, muttei edelleenkään mitään mainittavaa. Sitten Sissin kolmas lähtö, sekin agirata, oli Sissin parasta antia koko tourilla. Etenemällä 4,56 se sijoittui toiseksi, eikä hävinnyt voittajalle (Soili Makkonen/Dave) kuin pari sekuntia. Se oli lohdullista, kun sen ekan lähdön jälkeen olin suunnilleen lopettamassa koko agilitya Sissin kanssa.

Toscalle tuolta reissulta 5 x nolla, kaksi tuplanollaa. Sissille jotain vähemmän, en laskenut. Tosca se vaan porskuttaa vakaasti, vaikka ikää on jo 8 v!

Tosca eläkkeelle, ainakin toistaiseksi

Olin kisaamassa Toscan kanssa sen toisissa pikkumaksikisoissa 24.2.2018 Ojangossa, HSKH:n omat kisat. Ekat pikkumaksikisat olivat 11.2. myös Ojangossa.

24.2. kisoissa kävi niin, että viimeisellä radalla Tosca yksinkertaisesti kieltäytyi menemästä rengasta. Se juoksi sen alta ja vierestä, mutta ei edes uudelleenyrityksen tai kolmannenkaan yrityksen jälkeen suostunut hyppäämään.

Hylkyhän siitä tietysti tuli. Tuomarina… Kari Jalonen.

Totesin seuraavana päivänä, että Toscan kisaura pikkumakseissa oli tässä. Ei siitä kisaamisesta liian isossa luokassa ole mitään iloa kenellekään, kaikista vähiten Toscalle, joka juuri ja juuri selvittää tarvittavat korkeudet. Rengas kaikista hankalin, kun se nyt vain on niin korkea.

Tosca on kisaeläkkeellä. Jos sattuu sopiva mittaustilaisuus ja siellä mitataan sittenkin mediksi, niin jatketaan kisaamista. Muuten toivotetaan 8-vuotiaalle prinsessalle kisattomia eläkepäiviä.

Toscan eka pikkumaksihypäri 11.2. on tässä. Samalla tämä on viimeinen nollatuloshypäri. Taisi tulla vielä aginolla tämän perään. Tästä hypäristä jää hyvä mieli, kun näkee miten Tosca tykkää mennä.

Vaakku

– “Jos merkitsen tänne vaikka 1.9.2001?”

– “Kuukausi ja vuosi siinä on ainakin oikein, merkitse vain niin.”

Tämä oli keskustelu tänä aamuna eläinlääkärissä Vaakun syntymäajasta. Vaakulla on siis täynnä 16 kokonaista vuotta, ja vielä ehkä parin kuukauden verran sen päälle, vaikkei tarkkaa tietoa olekaan.

Kun Vaakku on parhaimmillaan painanut reilusti yli kuusi kiloa kaikkine läskeineen ja roikkuvine mahoineen, niin nyt vaaka näytti vain 4.0. Luuta ja nahkaa. Pikaisen tutkimuksen perusteella Vaakku ei näe juuri mitään. Reagoi kovin vaatimattomasti silmillään mihinkään.

Silmistä selvitään. Mihinkäs sitä näköä tarvitsee, kun ruoka kannetaan eteen ja hiekkalaatikko on siellä missä aina ennenkin. Mutta siitä ei selviä, että on munuaisten vajaatoiminta ja mahdollisesti kasvain/kasvaimia kehossa, siihen kuolee. Tällaisille asioille ei voida mitään.

Tutkimuspöydällä Vaakku oli välillä menossa jonnekin pois, mutta sitten se työnsi päänsä minun käteeni ja oli siinä rapsutettavana. Varmaankin käsi toi vähän turvaa. Sylissäkin Vaakku oli vähän aikaa kun juttelin lääkärin kanssa.

Nyt on vain jäljellä päivän sopiminen. 16 vuotta on ollut pitkä aika minun elämässäni, on tapahtunut vaikka mitä. Loput jutut tulevat ilman Vaakkua.

Vuoden juhlahetki

Lappeenranta 18.6.2017

Marko Kapiainen, Agility SM 2017, Lappeenranta. Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Marko Kapiainen, Agility SM 2017, Lappeenranta. Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Marko Kapiainen, Agility SM 2017, Lappeenranta. Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Pieni kuolema, repäisy

Tänään on 26.7.2017. Kalenteriin oli merkitty, että on koirien mittaustilaisuus Hurtta Areenalla. Kaikki agilitykoirat mitataan uudelleen. Paikalla oli Kari Jalonen, Salme Mujunen, Asko Jokinen ja Minna Räsänen.

Toscan mittasi ensin Salme Mujunen. Totesi tämän olevan rajatapaus, joten tarvittiin kollegio mittaamaan. Sitten tuli Minna Räsänen, joka mittasi huolella. Monta kertaa. Sitten Kari Jalonen, joka myös mittasi monen monta kertaa. Kysyi vielä siinä mitatessaan, että onko Tosca nuori koira ja kisaako. Vastasin, että on 7-vuotias agilityvalio. Sitten tuli Asko Jokinen, joka vielä mittasi huolella ja huolella.

Jokinen kehotti käymään vähän kävelyllä Toscan kanssa, sanoi että tarvitaan vielä yksi mittaus. Kävin heittämässä Sissi autoon ja palasin Toscan kanssa halliin. Jokinen viittoili minulle että tulla takaisin. Ei tarvittukaan enää mittauksia. Jokinen oli mitannut Toscan 42-43 cm, Räsänen ja Jalonen olivat mitanneet 43-44 cm. Näin Toscasta tuli maksi. Ensi vuoden alusta pikkumaksi.

Se on pikkukuolema. Repäisy pois. Otetaan se kiva, mitä on ollut, pois.

Minun agilitykoirani, hieno medi, valio, intohimoinen kisaaja, luottamuskaveri, ainainen intoilija. Se vain ei saa enää kisata. Sen kanssa ei saa enää mennä kisaan ja härnätä sitä ja juosta kovaa. Tai tehdä nollia. Kaikki ne hienot agilitykokemukset ja -muistot, mitä Toscan kanssa on, päättyvät tähän hetkeen. Leikataan kerralla pois.

Toscan kanssa oli jännää mennä ekaan kisaan Purina Areenalle. Sitten oli Tampere, jossa saatiinkin kaksi luvaa ja noustiin 2-luokkaan. Ja sitten oli vaikka miten monta ekakertaa. Oli ekat sm-kisatkin Tampereella. Ja sm-kisat Oulussa, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Ja sitten vain ketju katkeaa, vaikka nytkin on jo sm-tulokset käytännössä kasassa ensi kesäksi.

Joo, pikkumaksi. Totta kai. Hyppykorkeudet minimissään sitä, mitä nyt on ollut maksimissaan. Ei voi olla yhden yhtä pienikokoisempaa koiraa kuin Tosca siinä luokassa. Tosca mitattiin maksiksi pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Yksikin tuomari olisi päätynyt pienempään mittaustulokseen , niin Tosca olisi edelleen medi. Eipä kisata enää HSKH:n joukkueessa tai muutenkaan Toscan kanssa yhtään missään.

Minä en pääse eroon siitä ajatuksesta, että minulta otetaan pois kaikki hyvä. Jos on jotain hyvää, niin sitten se kuitenkin otetaan pois.

 

HAUn kisat 4.6.2017

Olin pelkästään Sissin kanssa kisaamassa HAU:n kisoissa Purinalla 4.6.2017. Peruskisat: 2 x agi, 1 x hyppis. Tuomareina Arto Laitinen (agiradat, ulkona) ja Henri Luomala (hyppis, sisällä).

Opetus näistä kisoista: mitä tiukemmin saat itsestäsi etenemistä irti, sitä tiukemmin Sissikin menee. Sissi ei mene muuten.

JUOKSE! SPURTTAA!

Jälkimmäisellä agiradalla on muuten tosi makea puomisuoritus. Se oli taas niitä kohtia, että kun näin kyseisen radan, niin heti tajusin että tämä ohjaus pitää kokeilla. Muuten jää harmittamaan. En tiedä, oliko kokeilussa juurikaan järkeä, mutta tulipahan kokeiltua, onnistuneesti!

Puomia edeltävällä hypyllä odotin tarkoituksella Sissin tulevan, päästin sen edelle. Ohjasin Sissin puomille ja itse erkaannuin saman tien viistosti oikealle, missä oli seuraava hyppy puomin jälkeen.

Käskytin puomin ajan Sissiä eteen, ja Sissihän meni kuin unelma puomin loppuun, josta kääntyi kuin unelma sinne, missä minä olin. VAU, sanon minä.

En tiedä, oliko kokeilussa muuta järkeä kuin että tuli tehtyä näyttävän näköinen puomi ja samalla kokeiltua rajoja.

KKK:n kisat 30.4.2017 ja muitakin kisoja matkan varrella

Kolmas viikonloppu peräkkäin, kun kisaan koirien kanssa. Ensin Purinalla HAU:n kisat pääsiäisenä, sitten HSKH:n omat kisat Ojangossa ja tänään 30.4.2017 KKK:n kisat Kirkkonummella.

Sissin suunta on selvästi ollut nousujohteinen, ollaan menty paaaaaljon parempaan suuntaan. Sissi juoksee melko kovaa melkein alusta lähtien. Välillä vähän hitaammin.

Tosca taas tuntuu tyystin menettäneen etenemiskyvyn. Vauhti on olematonta, luotettavuus on hävinnyt. Jostain syystä sen kunto on ihan pohjamudissa. Liekö se jo vanhus? Onhan se jo 7v, mutta ei kyllä vielä pitäisi olla eläkeiässä. Lääkkeeksi pallonheittoa koulun takana päivittäin enemmän tai vähemmän. Pelottaa vähän, että jospa se ei näe kunnolla.

Tosca teki sekä tänään, että viikko sitten sellaisen kieltäytymisen, että se ei vain tullut ihan peruskuviota, päällejuoksua hypyn takaa. Se vain jatkoi eteenpäin. Tällainen on Toscalle kovin kummallista. Ei ole ollut oikeastaan koskaan tällaista, vaan se on aina pikemminkin tupannut tulemaan liiankin aktiivisesti kaikista kohdista kohti minua. Tulkitsen tämän liittyvän siihen, että kun se ei jostain syystä oikein jaksa, niin se tuppaa “oikaisemaan” kevyempää reittiä.

Minun pitää malttaa itseni kanssa, etten sano koirille mitään, vaikka menisi pieleen. Tämän kanssa jouduin tänäänkin taistelemaan, kun Tosca meni ihan keskimmäisellä radalla ihan pieleen. Viimeisellä radalla mentiin sitten taas kuin voittajat, vaikka hylsy tulikin.

Toscalle tänään yksi yliaikanolla, muut HYL. Sissille 2 x 0p, 1 x 5p.

Kirjoittaminen jäänyt

Eipä ole tullut kirjoiteltua tätä blogia. Ehkä taas voisi.

Joulukuussa oli Toscan sterilointi. Tämän jälkeen seurasi pakollinen tauko kisaamisessa. Tauko oli toista kuukautta. Tauon jälkeen helmikuussa oli ensin kahdet kisat, joiden jälkeen EO-karsinnat ja halli-SM Ojangossa.

Ojangon kisat menivät ihan totaalisesti penkin alle. Kisojen jälkeen kirjoitin seuraavan fb-päivityksen.

“Kun nyt kaikilla fb-agilitytutuilla on niin positiivisia päivityksiä, niin kirjoitetaan yksi toisenlainenkin päivitys.
Halli-SM ja EO-karsinnat takana. Tuloksellisesti en kaiketi ollut huonoin, ja toki ylipäätään pääsin kisoihin. On se hienoa päästä kisaamaan tuollaisiin kisoihin ja sellaisten kisakumppaneiden kanssa. Samassa kisassa maailmanhuippujen kanssa, se on makeaa.
Toivottavasti Tosca ja Sissi eivät häpeä minua yhtä paljoa kuin mitä itse häpeän omaa agilityani. Se on kamalaa, se on häpeällistä, se on hirvittävän näköistä onnetonta tekemistä. Koirat eivät osaa, mitä niiden pitäisi osata, eikä varsinkaan ohjaaja osaa tehdä mitä pitäisi.
Videot ovat hyviä, armottomia opetusvälineitä. Niitä katsottuaan ei pääse pakoon. Varsinkin lauantain radat olivat jotain, mitä ei pitäisi olla. Ei, ei, ei. Muuta ei tule mieleen, kun niitä suorituksia katselee. Hupia kaikille koko rahalla pelkästään sillä, että minä olen kentällä.

Nämä olivat tuolloin fiilikset. Fiilikset menivät kuitenkin muutamassa päivässä parempaan suuntaan ja sitten jatkettiin normaalia agilityelämää.

Tänään 19.3. 2017 oli ensimmäiset kisat halli-SM-kisojen jälkeen. Kävin koirien kanssa Kotkassa kisaamassa. Tosca teki 3 x HYL! Sissi teki 1 x HYL, 1 x 10p ja 1 x 0p. Nollarata oli hidasta menemistä, mutta kuitenkin nollarata.

Vaikka Tosca ei tehnytkään muuta kuin hyllyjä, niin mieleen jäi kuitenkin positiivisena asiana liikunta. Liikuin koirien kanssa kohtuullisesti, enkä jäänyt pelkäämään hankalia asioita. Eikä se kamalasti harmittanut, vaikka menikin pieleen. Hetken aikaa, sitten taas mentiin seuraavaan haasteeseen.

Toscan fyysisestä kunnosta jäi mieleen, että ehkä Tosca ei vielä ole ihan täydessä terässä. Päinvastoin, se taitaa olla melko huonossa kunnossa. Ei jaksa mennä täysillä.

Sissin fyysisestä kunnosta ei jäänyt mieleen, että siinä olisi jotain kamalasti pielessä. Kuitenkaan Sissi ei etene ollenkaan täysillä radalla, vaan on aika herkkä reagoimaan kaikkiin häiriöihin. Mentaalipuolen juttuja Sissillä.

Kotkan kisoista ei jäänyt mieleen muuta olennaista kuin kepit päivän viimeisen radalla. Tässä vaiheessa Tosca oli jo hyllyttänyt, Sissi teki nollarataa. Kummankin osalta positiivinen asia oli, että jätin koiran kepeille tekemään omaa suoritustaan ja menin itse selkeästi eteenpäin seuraavalle esteelle. Varsinkin Toscan kohdalla tämä oli aika hieno tilanne.

Nyt pitää vain tarjota Toscalle fyysistä treeniä päivittäin. Pitää pitää huolta sen kunnon kehityksestä.

Ei muuta tästä tilanteesta.